RODUN HISTORIA

STABIJHOUN,

STABYHOUN,

FRIESE STABIJHOUN

Stabijhoun tai Stabij on peräisin Hollannin pohjoisesta maakunnasta, Frieslandista. Tämä rotu on todennäköisesti spanielien jälkeläinen, jotka on tuotu Hollantiin Espanjan valloituksesta. Ensimmäinen osa nimestä on ehkäpä Hollannin kielestä: "sta me bij", seiso vierelläni. Toinen osa on friisian murretta, joka on lausuttuna "hoon" tarkoittaa koiraa.

Rodun ulkomuoto ja käyttötarkoitus eivät ole muuttuneet vuosikymmeniin, vaikka alkuaikoina rotu oli sekoittunut toiseen Friisian roduista, wetterhouniin, jolla oli samankaltainen työskentelytapa. Rotu tunnustettiin Alankomaissa virallisesti vuonna 1942 ja sen jälkeen risteytykset kahden rodun välillä loppuivat. Stabijhoun-rotua oli yleensä maanviljelijöillä, jotka olivat köyhiä. Koira, joka kykeni toimimaan kaikkialla, oli todella tervetullut, koska maanviljelijöillä oli usein varaa vain yhteen koiraan. Monipuolisena rotuna stabijhounia on käytetty koko olemassaolonsa ajan vahtikoirana maatilalla, mutta ennen kaikkea metsästyksessä.

Stabijhounin ensimmäinen kuvaus löytyy 1800-luvun alkupuolelta. Ennen sitä käytettiin ketun, pienriistan ja lintujen metsästyksessä ja se kaivoi ylös myös myyriä ja pyydysti niitä. Stabijhoun on ollut olemassa rotuna jo satoja vuosia ja se on ollut sekä pehmeäsuinen noutaja että erittäin käyttökelpoinen sorsanmetsästyksessä. Stabijhoun on erittäin hyvä uimari kylmässäkin vedessä. Se on myös erittäin voimakas koira ja suurikokoisempia voidaan käyttää esim. pulkan tai kärryn vetäjänä.

Stabijhounia on verrattu alkuperäiseen friisiläiseen ihmiseen, jonka on sanottu olevan itsepäinen, rehellinen, suora, sosiaalinen, hiljainen ja ystävällinen, mutta usein hieman varautunut vieraita kohtaan.

Rotu on luonteeltaan erittäin leikkisä ja pitää lasten kanssa puuhaamisesta. Stabijhoun on toverillinen ja ystävällinen ja omistajaansa miellyttävä. Tästä johtuen se viihtyy mukana kaikissa harrastuksissa. Stabijhoun on saanut vakaan ja merkittävän aseman Hollannin ulkopuolella. Stabijhounia voidaan kuvailla uskollisena, pehmeänä, hellänä, älykkäänä ja helposti koulutettavana sekä rauhallisena, mutta ei rajuna, eikä näykkivänä.

Stabijhounit Suomeen

Ensimmäiset stabijhounit tuotiin Suomeen vuonna 1991. Koirat toi Nordwart kennelin omistaja Birgitta Kajander Ikaalisista. Hän oli alkanut miettiä jotain uutta rotua maahan ja tutkiessaan koirakirjoja hän löysi stabijhounin. Birgitta Kajander mieltyi koiran ulkonäköön ja luonnekuvaukseen ja onnistuikin tuomaan kaksi ensimmäistä koiraa hollantilaisten tuttujensa avustamana. Ensimmäiset stabijhounit rekisteröitiin Suomen Kennelliitossa vuonna 1991 ja ne kuuluivat roturyhmään FCI 7 mannermaiset kanakoirat.

Ensimmäiset tuontikoirat olivat narttu Mimi synt. 31.8.1990 ja uros Miki synt. 9.8.1990. Mimi kuitenkin kuoli äkillisesti hyvin nuorena, joten tätä yhdistelmää Birgitta Kajander ei pystynyt hyödyntämään siitoksessa.

Seuraavat tuonnit olivat vasta vuonna 1994, jolloin Popke-Hauke V.D. Kraay Heide synt. 2.12.1993 tuli Hollannista Stabian kenneliin Saloon. Samana vuonna Birgitta Kajander toi uroksen Rimme Fan't Paradijske synt. 15.3.1994, kasvattaja E.Vellenga, Hollanti. Rimmen näyttelyura oli varsin näyttävä ja se saavutti tittelit V-96, PMV-97, V-97, MV-98.

Vuonna 1995 tuotiin sisarukset, kaksi narttua Ulke Fan't Paradijske ja Ulbe Fan't Paradijske synt. 3.3.1995, kasvattaja E.Vellenga, Hollanti. Ulbe meni Ikaalisiin Nordwartin kenneliin ja Ulke Särkilammelle.

Lisäksi samana vuonna tuotiin uros Helsinkiin, Ceasar Bauke V. Rinasburch synt.6.4.1995, kasvattaja Van Duijn W, Hollanti. Ceasar Bauke V. Rinasburch saavutti näyttelyissä tittelit BALTV-98 V-98 V-99 V-00 PMV-01 EEV-98 LVV-98.
Stabian kennel toi vielä myöhemmin toisen nartun, Japke-Hauke V.D. Kraay Heide, synt. 18.4.1996. Kyseisenä vuonna tuli Suomeen kaikkiaan viisi narttua. 

Ensimmäiset stabijhoun pennut syntyivät Nordwartin kenneliin vuonna 1997. Pentueen emä oli Ulbe Fan't Paradijske, joka astutettiin ruotsalaisella uroksella Addik Fan´t Gaelefjild. Tästä yhdistelmästä syntyi kahdeksan pentua, neljä urosta ja neljä narttua. Seuraava pentue Ulbe Fan't Paradijskelle syntyi vuonna 1998. Pentueen isä oli nyt oman kennelin uros Rimme Fan't Paradijske. Tästä yhdistelmästä syntyi kahdeksan pentua: kolme urosta ja viisi narttua.

Alkuvuodet rodun kasvattajana olivat hankalia, kuten voi kuvitella olevan muillakin uusilla roduilla. Kun ihmiset eivät tunne rotua ja eivät tiedä sellaista edes olevan Suomessa, niin pentujen myyminen tuotti hankaluuksia. Viimeinen stabijhounpentue Nordwartin kenneliin syntyi vuonna 2001 yhdistelmästä Ulbe Fan't Paradijske ja Ceasar Bauke V. Rinasburch.

Näyttelyissä stabijhouneja käytettiin ja jotkut menestyivät hyvinkin. Näyttelyissä käymisellä edesautettiin myös sitä, että stabijhounit alkoivat tulla pikkuhiljaa ihmisten tietoisuuteen. Stabijhounit olivat kuuluneet Saksanseisojakerhoon jo vuodesta 1991 lähtien. Inhimillisestä erehdyksestä sekä koiran omistajien että Kennelliiton taholta kävi niin, että muutamalla koiralla oli jo kaikki sertit näyttelyistä ja anomukset Kennelliitossa valionarvoa varten. Tässä vaiheessa huomattiin, että kaikki koirat FCI:n ryhmästä 7 tarvitsevat käyttökokeen ennen valionarvon saantia, joten näiltä koirilta valionarvo evättiin.

Stabijhouneja kasvattavia kenneleitä tuli vuoden 2000 jälkeen lisää. Applehill´s kennel, jonka ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2000, Hazebad kennel,jonka ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2001, sekä Trindy´s kennel, jonka ainoaksi jäänyt pentue syntyi loppuvuodesta 2001. Stabian kennel ei koskaan teettänyt nartuillaan pentuja.

Tällä hetkellä kasvattajien määrä on Suomessa hienoisessa nousussa. Kerhossamme on tällä hetkellä 11 kasvattajaa. Tuontikoirien määrä on vaihdellut vuosittain, koiria tuodaan Ruotsista, Tanskasta, Norjasta ja Hollannista. 

Kirjoittanut Anne Leppänen